Mon premier week-end en France

Viikonloppu ja alkuviikko oli entistä kiireisempiä. Viime viikonloppuna harjottelin vähän täkäläistä liikennekulttuuria. Toisin sanoen sain ensialkuun ajella vanhempien valvonnassa ympäriinsä, että olisin tällä viikolla valmis hakemaan lapset autolla koulusta. Tähän asti on menny hyvin muutamia tööttäyksiä ja ahtaita tilanteita lukuun ottamatta. Täytyy kyllä sanoa, että aluks pelotti. Täällä tää ajaminen on ihan erilaista kuin kotona Suomessa, varsinkin kun oon pieneltä paikkakunnalta. Kadut on hirmu kapeita ja ihmiset ajaa ihan miten sattuu. STOP-merkkejä on kaikkialla, eikä ole mitenkään poikkeuksellista, että ihmiset noin vaan päättää kääntää auton keskellä tietä. Taisin tosin jo syyllistyä tuohon itekin. Hyi minua, kun oon jo ranskalaistunu ajamisen suhteen. Mutta toisaalta ihmiset tekee täällä enemmän yhteistyötä ja hyväksyy sen, että ne joutuu nyt oottaan siinä, että joku kääntää sen auton.

Cathédrale Notre Dame

 

Sain myös vihdoinkin Navigo-kortin, jolla saa rajattomasti matkustaa mm. RER-junilla, busseilla ja Pariisin metrolla. Yhden reissun ehdin tehdä jo ennen kuin sain tuon kortin, mutta sunnuntaina tein oikeen urakan ja pyörin koko päivän metrolla ympäri Pariisia. Tähän mennessä on katsastettu Latinalaiskorttelit, Notre Dame, Montmartre ja erinäinen määrä monumentteja aivan keskustassa, suurin osa jo toiseen kertaan kesän jäljiltä.

Näkymä Basilique du Sacré-Cœurilta.

Basilique du Sacré-Cœur

 

Moulin Rouge

Montmartre

Montmartre

 

Kielikussille meille tulee uusi opettaja, koska edellinen oli tullu siihen tulokseen, että meidän ryhmä oli tasoltaan liian epätasainen ja päätti siksi lopettaa kokonaan. Tunnit oli eilen peruttu, niin mentiin vaan kahville. Torstaina siis katotaan, millanen se uusi opettaja on. Pyöräilin muuten kielikurssille eilen ja täytyy sanoa, että se reitti ei todellakaan ole mikään kiva pyöräiltävä. Ensimmäinen puoli matkasta on niin jyrkkää alamäkeä, että pelottaa ajaa niin lujaa ja toinen puolikas niin jyrkkää ylämäkeä, etten pystyny edes pyöräilemään. Siitä voi ehkä syyttää sitäkin, etten osannu käyttää vaihteita kunnolla ja onnistuin lopulta irrottamaan siitä ketjutkin. Juoksin sitten kauhealla paniikilla pyörän kanssa, etten myöhästyis – vaan kuullakseni, ettei opettaja tuliskaan sinä aamuna. Mahtavaa, mutta oli kyllä tosi kiva päivä muiden au pairien kanssa.

 

Mulla alkaa nyt työt eli à bientôt!