My first month in pictures part 2

Ehdin onneksi tehdä tämän jatko-osan mun ekasta kuukaudesta Ranskassa.

Pari viikkoa sitten au paireille järjestettiin "valokuvaus aarteenetsintä/rastirata". En oikein osaa kääntää sitä suomeksi, mutta ideana oli 4-6 ihmisen ryhmissä suorittaa erilaisia tehtäviä eripuolilla Pariisia ja ottaa videioita tai valokuvia todisteiksi. Listalla oli muun muassa 30 sekunnin puheen pitäminen Sacré-Cœurin portailla, monumettien kanssa poseeraamista ja tuntemattomille puhumista. Tehtäviä oli muun muassa Montmartressa ja matkalla ehdin valokuvata kaupungin osan taiteilijoitakin.

 

 

Yksi tehtävistä oli etsiä Rakkauden seinä ja selvittää, kuinka monella kielellä ryhmäläiset osaavat sanoa "Minä rakastan sinua". Seinältä löytyi etsimisen jälkeen kyseinen lause myös suomeksi, kahteenkin kertaan.

 

 

Lokakuun loppupuolella oli pari tosi lämmintä päivää. Sää oli oikeasti niin mahtava, että söin aurinkotuolissa jäätelöä ja hain lapset koulusta shortseissa. Sillä aurinkoannoksella pitikin sitten pärjätä melko pitkään, koska noiden lämpimien päivien jälkeen sää on ollut välillä vähän mitä sattuu.

 

 

 

Ruokakulttuuriin tutustuminen ei ole täällä rajoittunut pelkästään ranskalaiseen ruokaan, vaan perheen kanssa ollaan syöty siin sushia kuin meksikolaistakin. Ruuasta täytyy sanoa sen verran, että se on täällä luvattoman hyvää. Pelottaa, että palaan Suomeen vähän erimitoissa kuin nyt.

 

 

Yhden aurinkoisen päivän kunniaksi päätettiin kavereiden kanssa käydä 19. kaupungin osassa sijaitsevassa Parc de Villettessä.

 

 

 Halloween-juhlissa ruokalistalla oli ostereita, joita en ollutkaan koskaan aikaisemmin maistanut. Toisessa kuvassa noitana syömässä sitä ensimmäistä.

 

 

 

Eli siinä oli lokakuu tiivistettynä. Yritän postailla mun marraskuun alun Dijonin reissusta ja toisen lomaviikon Pariisi turisteiluista jossakin vaiheessa.

 

À bientôt!

 

 

My first month in pictures part 1

Niinhän tässä on päässyt käymään, ettei ole ollut pahemmin aikaa kirjoitella. Eli pahoittelut tästä epäaktiivisuudesta. Täällä vaan on niin hirveästi näkemistä ja tekemistä, että hädintuskin ehtii kotona olla. Ajattelin nyt tehdä tällaisen pika koosteen mun lokakuusta tuon viimeisen postauksen jälkeen eli luvassa on kuvia ja lyhyet selitykset.

Perjantaisin ei ole kielikurssia, joten mulla on aamuisin ollu tapana käydä Pariisin keskustassa pyörimässä ja pari viikkoa sitten päätin katsastaa Jardin du Luxembourgin.

 

 

 

 

 

Tein au pair kavereiden kanssa toisen kierroksen Montmartreen juhlimaan Fête des Vendangesia (eli siis viininkorjuujuhlia). Sacré-Cœur tällä kertaa iltavalaistuksessa. Festareilla oli myös tosi upea ilotulitus. Tämän ja sen heinäkuisen perusteella ranskalaiset tosissaan osaa järjestää ilotulituksia. Tällä kertaa raketit oli synkronoitu musiikkiin.

 

 

 

 

Seuraavana viikonloppuna päätettiin au pair porukan kanssa tutustua Pariisin kulttuuritarjontaan. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Petit Palais'n valokuvanäyttelyssä.

 

 

Meillä oli myös aikaa leikkiä turisteja ja käydä Notre-Damessa sisällä asti.

 

 

Kunnallisvaalien ennakkoäänestys oli täällä Pariisin suurlähetystössä 17.-20.11. Pitihän sitä ääni oikeutta käyttää, kun lähetystö ei ole tuon kauempana. Lähetystö on tosi kivalla paikalla aivan Invalidesin vieressä ja sen osoitekkin on osuvasti Place de Finlande.

 

 

Oon virallisesti löytäny mun lempikahvilan Pariisissa (saa nähdä, montako kertaa tämäkin ehtii muuttua ennen toukokuuta). La Caféothèque on kiva, pieni kahvila lähellä Seinen rantaa. Ja mikä parasta siellä voi valita haluamansa eri maista tulevista kahvilaaduista, ja hintatasokin on täkäläisittäin ihan kohtuullinen.

 

 

Sen jälkeen, kun huomattiin, että alle 26-vuotiaan EU-kansalaiset pääsee suureen osaan museioista ja monumenteista ilmaiseksi, ensimmäinen kohde oli Musée d'Orsay. Vanha rautatieasema on täytetty monipuolisella valikoimalla taidetta. Kahdenkin vierailukerran jälkeen osa on vielä näkemättä.

 

Yritän ehtiä tässä piakkoin postata sen jatko-osan, niin pääsen käsittelemään kahden viikon syyslomaa, joka loppui eilen ja muita ajankohtaisempia juttuja.

 

Bisous, Elisa

 

 

 

 

 

 

 

 

Mon premier week-end en France

Viikonloppu ja alkuviikko oli entistä kiireisempiä. Viime viikonloppuna harjottelin vähän täkäläistä liikennekulttuuria. Toisin sanoen sain ensialkuun ajella vanhempien valvonnassa ympäriinsä, että olisin tällä viikolla valmis hakemaan lapset autolla koulusta. Tähän asti on menny hyvin muutamia tööttäyksiä ja ahtaita tilanteita lukuun ottamatta. Täytyy kyllä sanoa, että aluks pelotti. Täällä tää ajaminen on ihan erilaista kuin kotona Suomessa, varsinkin kun oon pieneltä paikkakunnalta. Kadut on hirmu kapeita ja ihmiset ajaa ihan miten sattuu. STOP-merkkejä on kaikkialla, eikä ole mitenkään poikkeuksellista, että ihmiset noin vaan päättää kääntää auton keskellä tietä. Taisin tosin jo syyllistyä tuohon itekin. Hyi minua, kun oon jo ranskalaistunu ajamisen suhteen. Mutta toisaalta ihmiset tekee täällä enemmän yhteistyötä ja hyväksyy sen, että ne joutuu nyt oottaan siinä, että joku kääntää sen auton.

Cathédrale Notre Dame

 

Sain myös vihdoinkin Navigo-kortin, jolla saa rajattomasti matkustaa mm. RER-junilla, busseilla ja Pariisin metrolla. Yhden reissun ehdin tehdä jo ennen kuin sain tuon kortin, mutta sunnuntaina tein oikeen urakan ja pyörin koko päivän metrolla ympäri Pariisia. Tähän mennessä on katsastettu Latinalaiskorttelit, Notre Dame, Montmartre ja erinäinen määrä monumentteja aivan keskustassa, suurin osa jo toiseen kertaan kesän jäljiltä.

Näkymä Basilique du Sacré-Cœurilta.

Basilique du Sacré-Cœur

 

Moulin Rouge

Montmartre

Montmartre

 

Kielikussille meille tulee uusi opettaja, koska edellinen oli tullu siihen tulokseen, että meidän ryhmä oli tasoltaan liian epätasainen ja päätti siksi lopettaa kokonaan. Tunnit oli eilen peruttu, niin mentiin vaan kahville. Torstaina siis katotaan, millanen se uusi opettaja on. Pyöräilin muuten kielikurssille eilen ja täytyy sanoa, että se reitti ei todellakaan ole mikään kiva pyöräiltävä. Ensimmäinen puoli matkasta on niin jyrkkää alamäkeä, että pelottaa ajaa niin lujaa ja toinen puolikas niin jyrkkää ylämäkeä, etten pystyny edes pyöräilemään. Siitä voi ehkä syyttää sitäkin, etten osannu käyttää vaihteita kunnolla ja onnistuin lopulta irrottamaan siitä ketjutkin. Juoksin sitten kauhealla paniikilla pyörän kanssa, etten myöhästyis – vaan kuullakseni, ettei opettaja tuliskaan sinä aamuna. Mahtavaa, mutta oli kyllä tosi kiva päivä muiden au pairien kanssa.

 

Mulla alkaa nyt työt eli à bientôt!

Je t'aime, la France.

En ehtiny enää Suomesta kirjottaa kertaakaan. Se 11 päivää meni ohi yhdessä hujauksessa, kun oli kokeita, pakkaamista ja kaikkea. Mutta nyt olen siis jo päässyt tänne Ranskaan. Täällä menee hyvin, vaikka on kyllä ollu ihan älytön kiire. Sunnuntai-iltana laskeuduin Charles de Gaullen kentälle kahdeksalta, eikä sinä iltana juuri jäänyt aikaa muuhun kuin syömiseen. Seuraavana aamuna sitten jo mentiin. Mut vietiin heti aamulla mun kielikurssikeskukseen. Luulin vaan, että ne sinä päivänä lähinnä kattois, mihin ryhmään mut laitetaan, mutta ehei: suoraan vaan tunnille, jolta olinki jo sopivasti myöhässä. Se positiivinen ensivaikutelma vai mikä se oli? Joo, mutta ainaki opettaja muistaa mun nimen, kun oon se ”uusi oppilas”.

 

Tunnit on ollu tähän mennessä ihan kivoja. Asiat ei sinänsä ole kovinkaan vaikeita, lähinnä ollaan käyty vaan jotain verbien ja adjektiivien taivutusta ja sanastoa. Mutta opettaja puhuu tunneilla vaan ranskaa, mikä tarkottaa lähinnä sitä, että puolet ajasta mulla ei oo mitään ideaa siitä, mitä pitää tehdä. Mutta kyllä se hätätilanteessa muita seuraamalla ja niiden toimintaa matkimalla menee. En mä sinänsä meidän ryhmän mittapuulla oo ranskassa varmaankaan kovin huono. Suomessa kun vaan kuitenkin luetaan ja kirjotetaan enemmän eikä oikeestaan puhuta niin huomaa, että monet muut on heikommallakin kielitaidolla paljon sanavalmiimpia. No ajan kanssa, niinhän ne sanoo. Ja kirjottaminen on menny ihan hyvin. Ainaki meidän opettaja oli kirjottanu mun kirjotelman arvosteluihin ”très, très bien”.

Alueeseen oon ehtiny tutustua aika vähän toistaseksi. Oon kyllä ajellu paikkojen ohi autossa ja mulle on kerrottu, mitä missäkin on, mutta suurin osa unohtuu melkeen heti, koska tulee niin paljon uutta asiaa kokoajan. Eilen tein kyllä pikku kävelyreissun pankkiautomaatille selvittään mun rahatilannetta ja tänään kävelin kotiin kielikurssikeskuksesta. Eilinen reissu oli vaan suoraa tietä eli ei ongelmaa, mutta kielikurssin jälkeen oliki jo homma päästä tänne takasin. Matka ei oo sinänsä pitkä, mutta tarpeeks haastava, kun ei tiedä vielä mistään mitään. En kumminkaan eksyny kertaakaan ja selvisin kotiin asti, mikä kai on se pääasia. Ootan innolla sitä, että joskus tää kulkeminen automatisoituu niin, ettei tarvii miettiä. Ylihuomenna on ehkä seuraava haaste: pyörällä kurssikeskukseen meneminen, mitä mutkistaa se, että yksisuuntasia katuja ei saa pyörällä ajella ihan mihin suuntaan tahansa, vaikka kävellen se onnistuuki.

 

Kävin tän meidän kaupungin (en siis oo Pariisin keskustassa vaan RER:llä ehkä jonkun 20 minuuttia keskustasta) keskustassa muutaman muun au pairin kanssa kurssin jälkeen. Oli ihan virkistävää puhua englantia välillä, vaikka tiiän, että se haittaa kielenoppimista. Kunhan tulee harjoteltua sitä ranskaakin niin kaikki on hyvin.

 

Täällä on kyllä tosi nättiä: kadutkin on niin söpön kapeita (onnea vaan mulle, kun saan niitä ens viikosta alkaen ajella) ja täällä on ihanan paljon erilaisia puita ja kaikkea. Tulee kotoisa olo, kun on ite siellä Suomessa metsän keskellä kasvanu.  Anteeks, jos tästä tuli vähän tajunnan virtaa, mutta ku on niin kiire. Jatkan tutkimusmatkailua ja lähden ihan kohta töihinkin tästä, että au revoir!

Checking my new home town.

Nyt on lähtöön enää 11 päivää ja siinä ajassa pitäis vielä ehtiä tehdä pari koetta, käydä kirjottamassa fysiikka ja ihan liikaa muutakin. Eteenpäin ajateltuna 11 päivää tuntuu pitkältä, mutta oikeasti se menee tosi nopeasti. Eli ei enää kauan ennen kuin saan lähteä toteuttamaan mun elämän toista todeksi tulevaa unelmaa. Se ensimmäinen oli vaihto-oppilasvuosi Isossa-Britanniassa 2009/2010. Välittömästi paluun jälkeen syntyi haave päästä takaisin ulkomaille ja au paireilu tuntui jotenkin omalta.

 

 

 

 

 

Siispä päätin, että hakisin Australiaan au pairiksi, kunhan lukio olisi käytynä. Suunnitelmilla on tapana muuttua, ja lopulta päätinkin etsiä perheen Ranskasta. Tajusin nimittäin viime talvena, että ainoa asia, jota kaduin vaihtarivuoteni suhteen, oli se, että menin englanninkieliseen maahan. Vuosi Englannissa oli aivan mahtava enkä vaihtaisi sitä mihinkään, mutta muualla olisin voinut kaupan päälle saada sujuvan kielitaidon jossain muussakin kielessä. Päätin siis tällä kertaa tehdä asiat eritavalla ja lähteä maahan, jonka kieltä en juurikaan osaa. Ranska kiinnosti alusta asti, ja asiaa edisti myös se, että osaan kielestä perusasiat. Eli tämä kaikki johti siihen, että olen 11 päivän päästä lähdössä Pariisin lähelle au pairiksi.

 

 

 

 

 

Kävin jo heinäkuussa katsastamassa tulevan kotikaupunkini Ranskassa ja mukaan tarttui kivoja muistoja ja tosi ihana ensivaikutelma. En jaksa odottaa, että pääsen tutustumaan Pariisiin ja ranskalaiseen kulttuuriin pintaa syvemmältä. Sää ei matkan aikana ollut mitenkään kovin edustava, mutta muuten kaupunki oli kyllä loistossaan kansallispäivää varten. Eikä ilotulituksistakaan jääty paitsi vuorikauden vaihtuessa.

 

 

 

  Harmi, että kansallispäivän aamuna oli aika jatkaa matkaa rajan yli Belgiaan. Ehkä vielä joskus saan viettää kansallispäivää Ranskassa ihan kunnolla. Sitä päivää odotellessa mulla on 7,5 kuukautta aikaa tutustua Ranskaan ja Pariisiin. Ja 11 päivää aikaa saada asiat järjestykseen täällä Suomessa.